Joulukorttimaraton

Huoli pois työkaverit, nyt niitä on tulossa. Joulukortti maraton pyörähti taas käyntiin ja kortteja on tullut tehtyä.

Tässä muutamia esimerkkejä:

Joulukalenteri

Tänä vuonna otin itseäni niskasta kiinni ja päätin että emme tyydy tylsään teollisesti tuotettuun tusina kalenteriin. Niinpä aloin tekemään pieniä paperipussukoita. Jokaiselle päivälle oma, jokaiselle kolmelle lapselle oma ja tietysti sille kätevälle miehelle joka meillä asuu ja tekee mulle tilauksesta tilda telineitä ja muita vastaavia.

Neljän ensimmäisen päivän pussit on täysin valmiina. Seitsemän seuraavan päivän pussit on taiteltu, mutta kansi ja numerot puuttuu. Vielä on siis työsarkaa edessä.

Käytännössä tulee tehtyä 4*24 paperipussia = 96 pussia. Pusseille on jo katsottu paikka ja kiinnitetään nimikylteillä varustetuilla pyykkipojilla naruun roikkumaan. Narua ei ole vielä viritelty, mutta nimikyltiti löytyy jo.

Kaupasta löytyikin jo ihania juttuja pusseihin laitettavaksi. Mutta ei niistä tämän enempää tällä kertaa.

Ihan oikeaa pitsiä

Pitsin nypläyksessä on vihdoinkin päästy oikean pitsin nypläämiseen. Enään ei harjoitella lyöntejä, vaan niitä käytetään jo oikean pitsin tekemiseen.

Tästä innostuneena ajattelin, että tuunaanpa nypläystyynynikin oikein tyyliin sopivaksi. Aloin repimään reunaa kiertävät siniset nauhat pois. Niiden alta paljastui, että joku oli jo aikaisemmin tyynyä tuunannut.

Nyt minulla on edessä aikasemman nyplääjän jättämät nauhan jämät ja uuden, ihanan nauhan kiinnittäminen tyynyyn. Tosin ei tässä kiirettä ole kun en ole sitä ihanaa nauhaakaan vielä löytänyt. Mutta kyllä se vastaan tulee.

Viime viikonloppuna oli Tampereella kädentaito messut, jossa minäkin pyörähdin työpäivän päätteeksi. Voi mitä kaikkea ihanaa siellä oli. Sinooperin standilta mukaan lähti nippu Tilda kankaita ja saippuan valmistus setti. Näitä on tarkoitus kokeilla lasten kanssa. Ihan vain itseäni varten mukaan lähti Jatan aitan standilta ihana rannekorun ohje ja Suomen pitsinnyplääjien standilta joulupallojen koristeen nypläys setti.

Manteleiden nypläystä meille ei ole vielä opetettu, mutta ajattelin että se ei voi olla vaikeaa ja aloitin tämän nypläyksen itsekseni. No niinhän siinä kävi, että innoissani aloitin ja melkein revin hiukset päästäni ja lopuksi purin sen mitä olin saanut aikaan.

Hopeasavikoru

Vasta-alkajalle

Ilmoittauduin kurssille innoissani. Siskolleni tämä onkin jo tuttua. Tällainen kurssi on siinä mielessä mukava, että se kestää vain nelisen tuntia. Siinä ajassa saat jo jotain aikaiseksi ja ehdit myös makustella, olisiko tämä sinun juttusi ilman pitempää sitoutumista. No, käsityöhullu hullaantuu kaikkeen, niinkuin minäkin nyt.

Kurssilla tehtiin hopeasavesta koru kukanlehdelle. Käytimme Art Clay:n hopeasavea. Saveen lisättiin muutama pisara vettä, jolloin siitä tuli käytettävää. Lehden tausta päällystettiin savella ja kuivatettiin hiustenkuivaajalla.

Tämän jälkeen pystyimme tekemään hiukan korjauksia/lisäyksiä koruaihioon. Minä lisäsin rintakoruneulan työn taakse. Toiset laittoivat lenkin kaulakorua varten. Sitten työt siirrettiin poltettavaksi.

Tämän jälkeen työt karkaistiin. Kaadettiin kylmään veteen, niin kuin uudenvuoden tinat. Jos hiiltynyt lehti oli vielä kiinni korussa, se otettiin pois.

Polton ja karkasun jälkeen koruissa oli valkea samea pinta. Minä pidin siitä, joten en harjannut sitä kokonaan kiiltäväksi. Lisäkiiltoa sinne tänne, sain vielä akaattikivellä kiillottaen. Kiillotuksen jälkeen, saimme näin hienoja koruja.

Tässä minun hopeasydämeni.

hopealangasta koruksi

Hopea on helppo materiaali työstää. Etenkin kun hopealankaa saa lähes minkä paksuisena vaan. Viikonloppuna tekemääni koruun käytin 0,8 mm paksuista lankaa. Kaulakoruun ja rannekoruun sitä kului lähes kuusi metriä. Homma lähtee liikkeelle siitä, että lanka veivataa sopivan paksuisella veivillä tiiviiksi kierteeksi

Tämän jälkee kierteestä sahataan lenkkejä, joista ketju sitten punotaan

Ketjumalleja löytyy vaikka kuinka paljon. Niitä voi yhdistää toisiinsa ja kehitellä jopa omia. Minä käytin sekä kaulakoruun, että rannekoruun samaa ketjumallia. Väliin laitoin valkoisia helmiä.

Itse riipus on tehty hopeasavesta. Jälkeenpäin juotin siihen sulattamiani hopeahelmiä. Koska hopeasaveen ei ollut kukaan tuntemani aikaisemmin juottanut saven polttamisen jälkeen mitään, otin tietoisen riskin helmiä juottaessani. Mutta kaikki meni onneksi hyvin. Riipus ei sulannut eikä muutenkaan saanut mitään vaurioita.

Hopean hohteessa

Aika tuntuu edelleen katoavan kaikkeen mahdolliseen. Viikonloppu toisensa perään hurahtaa ohi nopeammin kuin huomaankaan. Ihan tekemättömänä en kuitenkaan ole ollut. Pitsin nypläys on jatkunut ja nyt olen päässyt vihdoinkin kokeilemaan muutakin kuin harjoituspitsiä. Nyt viikonloppuna oli hopeaketju kurssi, jossa pari vuotta sitten hopeasavesta tekemäni perhosriipus sai vihdoinkin ketjun.

ja tietysti tähän piti sitten tehdä rannekoru kaveriksi

ja korvakorut

ja taustalla joulun punaiset ihan vaan huvikseen.







Kuka on varastunut multa aikaa?!

Syksy muuttuu kohta talveksi ja olen huomannut, että joku varastaa minulta aikaa systemaattisesti. Tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Ei ainakaan mitään näkyvää. Keskeneräisiä projekteja lojuu joka puolella. Kaksi tyynynpäällistä on neulottu, mutta kukaan ei kursi niitä kasaan tai muista ostaa niiden sisään niitä tyynyjä. Kaapissa on läjä ruususormuksia odottamassa kasaamista ja kovettamista. Tarttisin vuorokauteen lisää tunteja ja mieluiten vapaa-aikaan ja yöhön (että tulis edes joskus nukuttua riittävästi).
Valopilkkuna oli kuitenkin ne ihanat Tilda kirjat jotka tilasin Adlibriksestä. Ihana ylläri oli The Tilda Characters Collection, jossa oli lähes kaikki ne hahmot joita olen haaveillut tyttäreni kanssa ompelevan. Ja kun on vielä kätevä mies niin ei tarvitse ostaa niitä telineitä, joihin hahmot tulle. Neljä kappaletta on odottamassa maalausta.
Tällaisesta tikusta olisi siis pitänyt pulittaa viisi euroa kappaleelta

Vaikka minulta on sitä aikaa varastettu, niin silti voi pikku hiljaa alkaa rauhoittumaan syksyn pimeisiin iltoihin kynttilän valossa :)

Hiljaiseloa käsitöiden suhteen, vai oliko?

Välillä on pakko ottaa rauhallisemmin ja keskittyä vaikka meneillä olevaan remonttiin. Sitten piti pysähtyä oikein miettimään, että onko tämä kuitenkaan ollut täydellistä hiljaiseloa käsityön saralla. No ei oikeastaan. Työmatkalla junassa tulee virkattua ja kotona on kaiken muun ohessa tullut tehtyä yksi enkeli.



No eihän se vielä siihenkään se hiljaiselo loppunut. Lankojeni seassa on jo vuosia pyörinyt musta-harmaa-valkoinen lanka. Siitä on yritetty tehdä puseroa ja kaulahuivia ja vaikka mitä, mutta aina se on purettu takaisin langaksi. Nyt sitten aloin kutomaan siitä tyynyn päällistä. saa nähdä pysyykö se sellaisenakaan.

Tildan tapaan kurssi saatu päätökseen

Tämä viikon loppu oli taas pyhitetty Tildailuun. Kurssille lähtemisen tavoitteena oli innostaa tytärtä kehittämään käden taitojaan. Todellisuudessa se innosti kyllä minuakin. Viime vuosina en juurikaan ole ommellut, vaikka ensimmäinen ammattitukintoni on mallipukineiden valmistaja/puku ompelija. Tuon alan töitä en ole päivääkään tehnyt. Käsityöt ovat siis jääneet minulle harrastukseksi. Nyt olikin kiva taas verestää vanhoja taitoja. Vielä mukavampaa oli katsoa miten tyttärellä työ työn perään taito kasvoi ja jälki oli aina vaan parempaa. Katsokaa vaikka:

                                                  

Tässä kuvassa on koko meidän töiden sato kahdelta viikon lopulta. Tosin minä tein tuota enkeliä kotonakin. Tyttären koruteline odottaa telineosaa eli puista tikkua ja jalustaa. Tai sitten me keksitään siihen jokin muu jalustaksi. 

Viime postauksessa kerroinkin kissasta ja nallesta, jotka teimme ensimmäisenä viikonloppuna. Nyt ne ovat muuten valmiit, mutta nallelta puuttuu pusero. Kissa sai kasvonsa valmiiksi ja viikset. Tämä oli tyttäreni ensimmäinen työ. Seuraavaksi hän aloitti koru telineen tekemisen. Kissan jälkeen se tuntui helpolta ja nopealta tehdä. Koru telineestä puuttuu vielä jalusta ja helmet, jotka tulee pään paikalle.

 

Näiden jälkeen päätettiin vaihtaa vähän talvisempiin malleihin ja tehtäväksi tuli lumiukko. Näitä on tarkoitus tehdä vielä pari lisää ja tehdä niistä oveen kranssi talveksi.

Ihan kädettömänä en siis minäkään ollut. Nalle on siis edelleen keskeneräinen, mutta enkeli valmistui. Nyt sitten pitääkin pohtia, että teenkö sille kaverin vain mitä keksin.

 

Sitten piti tietysti kokeilla jotain uutta. Opettelin liima huovan käytön, ja ai että se oli kivaa. Tällähän saa vaikka kuinka näppärästi kasseihin ja isompiin pussukoihin kivasti ryhdikkyyttä.

Tildan tapaan kurssilta

Meidän perheessä on kaksi järkkäriä. Toinen on tyttäreni Canon ja toinen on koko perheen Olympus. Itse on käyttänyt enimmäkseen tyttäreni Canonia kun siinä on kiva muistikortti, jonka saa tökkästyä läppäriin. Tildan tapaan kurssilla minulla oli mukana tietysti se Olympus ja lähdes samaan hengen vetoon hajosi muistikortin lukija... Kuvat on nyt siellä kamerassa ja kenelläkään ei taida olla hajuakaan siitä missä on se piuha jolla kuvat voisi siirtää suoraan koneeseen.
Otin nyt muutaman kuvan tildailu tekeleistä ja tietysti pitsin nypläyksen vaiheesta kaksi, tyttäreni Canonilla, jotta saadaan hieman päivitettyä tätäkin.
Viime perjantaina menimme nuoremman tyttäreni kanssa Tildan tapaan kurssille. Ajatus oli että tyttäreni on siellä ensisijaisesti ja minä "vain" mukana. Päätimme siis tehdä jotain saman tapaista, että voisimme tehdä projektejamme yhtä matkaa. Aikamme selailtua niitä kaikkia ihania Tilda-kirjoja, löysimme sen mitä tekisimme. Tyttäreni aloitti tekemään kissaa ja minä nallea. Siinä ne nyt ovat, hieman keskeneräisinä tosin.




Jostain hassusta syystä kaikki ne täytetyt eläimet ja kaikkia luonnon lakeja vastaan sotivat pitkulaiset enkeli- ja nais hahmot näyttivät niin ihanilta, että päädyin jopa aloittamaan enkelin ompelemisen. Eikä siinä vielä kaikki, vaan menin sitten tilaamaan adlibriksestä kolme Tilda kirjaa...
Alla aloitettu enkeli jolle oli "pakko" laittaa pitsi alushousut.



Ja tässä kirjat jotka tilasin

 

Kurssi siis jatkuu taas viikonloppuna.

 

Samaan aikaan minulla jatkuu pitsin nypläyksen kurssi. Eilen harjoittelimme edelleen nypläyksen erilaisia "lyöntejä". Vuorossa oli liinalyönti. Seuraavalla kerralla harjoittelemme verkkolyöntiä ja sitten pääsemme jo nypläämään OIKEAA pitsiä.



Kynttilöiden käytöskoulu

Minulta kyseltiin miten kynttilöihin kiinnitetyt kuvat käyttäytyy palaessa. Nyt on kynttilää poltettu ja kuvattu miten kuvalle käy. Aluksi kuva seisoa tökötti pystyssä vaikka kynttilä suli ja suli

 

Ja sitten se paperi paloi nätisti.

Siihen tuli pieni sininen liekki joka hiipui aina koskettaessa steariinia. Jos elettäis Jenkkilöissä niin kyllähän tässä pitäisi laittaa kaiken maailman varoituksia, mutta meille suomalaisille sanoisin, että noudattakaa kynttilöiden poltossa varovaisuutta.

sormuskokeiluja

Naapurimaasta tuli paketissa muutamia sormuspohjia ja kapusseja. Niistä piti siis alkaa tekemään sormuksia. Pohjat oli tosi kauniita, mutta hieman heppäsen oloisia. Pohdinkin, että saas nähdä mitä niistä tulee. Homma alkoi siis siitä, että aloin etsimään kapussin alle sopivia kuvia. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu, koska kapussi oli niin pieni, että sen alle sopivaa kuvaa ei ihan heti löytynyt. Onneksi mulla on ihana tytär, joka auttoi minua.

Sormuksista tuli kivoja, mutta olen edelleen sitä mieltä että pohjat ON liian heppäsiä. Niistä tuli hieman halpiskorun oloisia. Tämähän tarkoittaa vain, että pitää jatkaa sormuspohjien etismistä. Alla vielä pari lähikuvaa sormuksista.