Joulukorttimaraton

Huoli pois työkaverit, nyt niitä on tulossa. Joulukortti maraton pyörähti taas käyntiin ja kortteja on tullut tehtyä.

Tässä muutamia esimerkkejä:

Joulukalenteri

Tänä vuonna otin itseäni niskasta kiinni ja päätin että emme tyydy tylsään teollisesti tuotettuun tusina kalenteriin. Niinpä aloin tekemään pieniä paperipussukoita. Jokaiselle päivälle oma, jokaiselle kolmelle lapselle oma ja tietysti sille kätevälle miehelle joka meillä asuu ja tekee mulle tilauksesta tilda telineitä ja muita vastaavia.

Neljän ensimmäisen päivän pussit on täysin valmiina. Seitsemän seuraavan päivän pussit on taiteltu, mutta kansi ja numerot puuttuu. Vielä on siis työsarkaa edessä.

Käytännössä tulee tehtyä 4*24 paperipussia = 96 pussia. Pusseille on jo katsottu paikka ja kiinnitetään nimikylteillä varustetuilla pyykkipojilla naruun roikkumaan. Narua ei ole vielä viritelty, mutta nimikyltiti löytyy jo.

Kaupasta löytyikin jo ihania juttuja pusseihin laitettavaksi. Mutta ei niistä tämän enempää tällä kertaa.

Ihan oikeaa pitsiä

Pitsin nypläyksessä on vihdoinkin päästy oikean pitsin nypläämiseen. Enään ei harjoitella lyöntejä, vaan niitä käytetään jo oikean pitsin tekemiseen.

Tästä innostuneena ajattelin, että tuunaanpa nypläystyynynikin oikein tyyliin sopivaksi. Aloin repimään reunaa kiertävät siniset nauhat pois. Niiden alta paljastui, että joku oli jo aikaisemmin tyynyä tuunannut.

Nyt minulla on edessä aikasemman nyplääjän jättämät nauhan jämät ja uuden, ihanan nauhan kiinnittäminen tyynyyn. Tosin ei tässä kiirettä ole kun en ole sitä ihanaa nauhaakaan vielä löytänyt. Mutta kyllä se vastaan tulee.

Viime viikonloppuna oli Tampereella kädentaito messut, jossa minäkin pyörähdin työpäivän päätteeksi. Voi mitä kaikkea ihanaa siellä oli. Sinooperin standilta mukaan lähti nippu Tilda kankaita ja saippuan valmistus setti. Näitä on tarkoitus kokeilla lasten kanssa. Ihan vain itseäni varten mukaan lähti Jatan aitan standilta ihana rannekorun ohje ja Suomen pitsinnyplääjien standilta joulupallojen koristeen nypläys setti.

Manteleiden nypläystä meille ei ole vielä opetettu, mutta ajattelin että se ei voi olla vaikeaa ja aloitin tämän nypläyksen itsekseni. No niinhän siinä kävi, että innoissani aloitin ja melkein revin hiukset päästäni ja lopuksi purin sen mitä olin saanut aikaan.

Hopeasavikoru

Vasta-alkajalle

Ilmoittauduin kurssille innoissani. Siskolleni tämä onkin jo tuttua. Tällainen kurssi on siinä mielessä mukava, että se kestää vain nelisen tuntia. Siinä ajassa saat jo jotain aikaiseksi ja ehdit myös makustella, olisiko tämä sinun juttusi ilman pitempää sitoutumista. No, käsityöhullu hullaantuu kaikkeen, niinkuin minäkin nyt.

Kurssilla tehtiin hopeasavesta koru kukanlehdelle. Käytimme Art Clay:n hopeasavea. Saveen lisättiin muutama pisara vettä, jolloin siitä tuli käytettävää. Lehden tausta päällystettiin savella ja kuivatettiin hiustenkuivaajalla.

Tämän jälkeen pystyimme tekemään hiukan korjauksia/lisäyksiä koruaihioon. Minä lisäsin rintakoruneulan työn taakse. Toiset laittoivat lenkin kaulakorua varten. Sitten työt siirrettiin poltettavaksi.

Tämän jälkeen työt karkaistiin. Kaadettiin kylmään veteen, niin kuin uudenvuoden tinat. Jos hiiltynyt lehti oli vielä kiinni korussa, se otettiin pois.

Polton ja karkasun jälkeen koruissa oli valkea samea pinta. Minä pidin siitä, joten en harjannut sitä kokonaan kiiltäväksi. Lisäkiiltoa sinne tänne, sain vielä akaattikivellä kiillottaen. Kiillotuksen jälkeen, saimme näin hienoja koruja.

Tässä minun hopeasydämeni.

hopealangasta koruksi

Hopea on helppo materiaali työstää. Etenkin kun hopealankaa saa lähes minkä paksuisena vaan. Viikonloppuna tekemääni koruun käytin 0,8 mm paksuista lankaa. Kaulakoruun ja rannekoruun sitä kului lähes kuusi metriä. Homma lähtee liikkeelle siitä, että lanka veivataa sopivan paksuisella veivillä tiiviiksi kierteeksi

Tämän jälkee kierteestä sahataan lenkkejä, joista ketju sitten punotaan

Ketjumalleja löytyy vaikka kuinka paljon. Niitä voi yhdistää toisiinsa ja kehitellä jopa omia. Minä käytin sekä kaulakoruun, että rannekoruun samaa ketjumallia. Väliin laitoin valkoisia helmiä.

Itse riipus on tehty hopeasavesta. Jälkeenpäin juotin siihen sulattamiani hopeahelmiä. Koska hopeasaveen ei ollut kukaan tuntemani aikaisemmin juottanut saven polttamisen jälkeen mitään, otin tietoisen riskin helmiä juottaessani. Mutta kaikki meni onneksi hyvin. Riipus ei sulannut eikä muutenkaan saanut mitään vaurioita.

Hopean hohteessa

Aika tuntuu edelleen katoavan kaikkeen mahdolliseen. Viikonloppu toisensa perään hurahtaa ohi nopeammin kuin huomaankaan. Ihan tekemättömänä en kuitenkaan ole ollut. Pitsin nypläys on jatkunut ja nyt olen päässyt vihdoinkin kokeilemaan muutakin kuin harjoituspitsiä. Nyt viikonloppuna oli hopeaketju kurssi, jossa pari vuotta sitten hopeasavesta tekemäni perhosriipus sai vihdoinkin ketjun.

ja tietysti tähän piti sitten tehdä rannekoru kaveriksi

ja korvakorut

ja taustalla joulun punaiset ihan vaan huvikseen.